Lävistäjät 2014

Pive Toivonen ja Anu Välitalo Promenadigalleriassa 2014

 

 

 

Lävistäjät

 

Kuvissa vuorottelevat kokemuksen hiljaisuus ja nopeus, viipyilevä kauneus, ilo tai surumielisyys ja äkillinen dramaattisuus. Aika painolasteineen ja nykyhetken hiljentävä, lävistävä voima. 

Taustalla on idea kahdesta, kahdesta jotka ovat eri, mutta saman kolikon puolet: maailman ja kokemuksen kaksijakoisuus, kahden pyrkimys yhdistyä. Kuvissa kaksi kädenjälkeä, vuoropuhelu. Kokeilemme, miten kuvien rinnastuksilla syntyy eräänlaisia lävistyksiä, joissa ideat leikkaavat. Syntyykö uusi taso?

Meitä tekijöitä yhdistää tausta Taideteollisessa korkeakoulussa, käsitetaide, mediataide ja performanssit. Juuri nyt teemme molemmat kaksiulotteisia kuvia paperille, elämästä joka on tässä ja käsinkosketeltavaa.

 

Anu Välitalo: Olen freelancer -kuvantekijä ja graafinen suunnittelija. Teen kuvituksia sekä viime vuosina yhä enemmän vapaita kuvia. Olen vastikään pitänyt ensimmäisen yksityisnäyttelyni. Vapaat kuvat saavat alkunsa aamun paljaina hetkinä, jolloin määritelmät ja rutiinit eivät vielä ole ottaneet paikkaansa. Kuvat itsessään ovat nopeita ja välittömiä. Niiden kuva-aiheissa mellastavat ja kohtaavat esimerkiksi abstraktit muodot, erilaiset maagiset olennot, linnut ja hieman minun itseni näköiset, muuntuvat hahmot.

Olennaista on mahdollisimman helposti ja ilolla toteuttaa se idea, joka kulloinkin ilmenee, saattaa se nähdyksi ja jättää taakseen. Siten kuvanteko keventää jokapäiväisen elämän tiheyttä. Tekniikassani suureen ja vauhdikkaaseen siveltimenjälkeen saattaa yhdistyä jokin pieni, säntillisesti työstetty yksityiskohta. Sijoitan kuvani kuvataiteen ja kuvitustaiteen värikkääseen ei-kenenkään-maastoon.

 

Pive Toivonen: Olen juuri tehnyt 13 kuukautta kestäneen purjehduksen Atlantin saarille. Andromeda Atlantic Art –näyttely Turun ullakkogalleriassa oli akvarellidokumentti valtamerimatkasta. Promenadigalleriaan Hyvinkäälle olen tehnyt   kokemuksen pohjalta uusia teoksia, jotka käsittelevät aihetta syvemmältä.

Uudet teokseni ovat suurikokoisia akvarelleja. Akvarellin harvinaisuus nykytaiteen välineenä haastaa uudistamaan ilmaisua. Samoin akvarellin johtopaikka kliseisimpänä merimaalausvälineenä.  Suurimpia töitä ei pysty enää kehystämään, ne täyttävät seinän.

Teosten nimet ”Näkysyvyys” ja ”Elävä vesi” viittaavat havainnon lisäksi syvempiin merkityksiin. Merenalaisen maailman tuttuus ja vieraus, kutsu ja epävarmuus - ja kaiken lävistävä ihme.

Pive Toivonen: Merivesielämää, akvarelli ja suolavesi 2014. Teos on ollut esillä kaksi kertaa aikaisemmin ja nyt Azoreiden kalaparvi hajoaa Hyvinkäältä yksittäisinä eri puolille Suomea.
Anu Välitalo: Pieni Laulu, tussi 2014.
Anu Välitalo: Soolo, tussi 2014