Kotiinpaluu syksy 2013

Dj-bear played tango and salsa. We celebrated Andromedas happy return
with family, friends and islanders in Högsåra.

 

Paluujuhlat

 

What shall we do with the drunken sailor…

 

Jengi lauloi ja kantoi meidät lavalle. Högsåran nuorisoseurantalo oli täynnä juhlijoita - saarelaisia, ystäviä, sukulaisia. Kynttilät, tulet, värivalot ja puulattia. Dj-karhu soitti tangoa ja salsaa. Ruokapöydässä juhlivat mustekalat ja simpukat suomalaisten kasvisten ja hirvipaistin kanssa. Toimme terveisiä Atlantin aalloilta ja saimme tervehdyksiä kotimaan kamaralta.

 

Olin ylpeä ja onnellinen. Olimme onnistuneet toteuttamaan unelman, purjehtimaan Atlantin saarille ja takaisen. Elämyksiä ja kokemuksia oli sisällämme niin paljon, että ne pursusivat juhlaan nauruna, halauksina, kyynelinä, hyppyinä, ilona. Kiitän kaikkia, jotka olivat jakamassa onneamme, toivottamassa tervetulleeksi takaisin.

 

Aamuyöstä viimeiset juhlijat ovat kerääntyneet rannalle jätkänkynttilän ympärille. Vieressä kiiltää tumma vesi. Vesi, joka peittää suurimman osan maapallon pintaa, jota pitkin pääsee minne tahansa. Vettä pitkin olemme saapuneet kotiin.

 

Pive 7.9.2013

 

How is it to be at home, we are often asked. Happy, easy, relieved, I answer.

 

Millaista se on?

 

Heiluuko? Miltä tuntuu olla taas kotona? Lähdettekö pian uudelle reissulle?

 

Nämä kolme kysymystä meille esitetään useimmin. Heiluuko on tervehdys. Siihen vastataan että hyvin heiluu ja sitten heilutaan vähän ja nauretaan.

 

Toinen kysymys on vaikea. Tunteet vaihtelevat ja menevät lomittain. Miltä tuntuu olla kotona? Ensimmäiseksi tuntui helpottavalta, ihmeelliseltä, onnelliselta. Myöhemmin tuntuu tutulta, tavalliselta. Vielä ei tunnu arjelta. Ja todella toivon, että kotona olo ei ala tuntua ikävältä. Ja etten ala kaivata takaisin, uudelle reissulle. Sillä kolmanteen kysymykseen vastaamme aina kieltävästi.

 

Toteutimme suuren haaveen. Onnistuimme. Meidän ei tarvitse jäädä kiinni samaan unelmaan. Seuraavaksi voimme tehdä jotain muuta.

 

Andromeda on yhä kotimme. Herättyämme kasaamme sängyn takaisin salongin pöydäksi ja sohviksi. Mäyrä pumppaa petroolihellaan tulet ja keittää kahvit. Kusti ryömii kaidevaijerin ali laiturille. Siellä on meitä varten tuoreita kananmunia. Aurinko lämmittää. Syyskuu on harvinaisen lämmin. Kuusitoista kuukautta kestänyt kesä jatkuu.

 

Puolet viikosta olemme mantereella. Asumme ja teemme töitä Ateljeella. Autot huolletaan ja katsastetaan. Tapaamme ihmisiä, käymme kaupungissa.

 

Vaikka purjehtiminen edustaa mielikuvissa vapautta, on tämä purjehduksen jälkeinen elämämme paljon vapaampaa. Merellä ei ole vapautta. Siellä vallitsee fyysinen vaihtoehdottomuus. Ei voi poistua. On noustava kannelle keskellä yötä. Vain ajatukset voivat liikkua vapaasti. Satamassa sitoo alituinen säätilojen seuraaminen ja valmistautuminen seuraavaan etappiin.

 

Kotisatama on vapaus.

 

Pive 15.9.2013

 

M

 

Tilastoja matkalta

 

9000 merimailia

11 eri maata

30 eri saarta

90 eri satamaa

100 etappia

1800 tuntia merellä

1300 tuntia purjehdusta

500 tuntia moottorilla

50 tuntia ajelehtimista

 

13 täysikuuta

180 mustelmaa

Miljoonia aaltoja

Tuhansia lintuja

Satoja delfiinejä

7 vierailevaa miehistön jäsentä

Irlannin rannikolla kuulimme vanhan delfiinin puhuvan.

 

90 pakettia kahvia

55 purkkia säilöttyä meritursasta

24 purkkia kirsikkahilloa

3 kiloa turkinpippureita

 

Saimme makrillin 7 kertaa

Saavuimme pimeässä satamaan 11 kertaa

Riitelimme 13 kertaa

 

Pisin yhtenäinen merimatka 10 vuorokautta

Pisin merimatka kahdestaan 7 vuorokautta

Kovin hetkittäinen vauhti 18,4 solmua

Hitain keskivauhti 3,1 solmua

 

400 matkapäivää

56 yötä merellä

Kaikki tunnetut tunteet

Tähdenlennot

 

Milloinkaan elämä ei ole ollut yhtä tiivistä ja erityistä.

 

Pive 22.9.2013

 

 

We are moving back to the pilot house up on the hill. When we left the house 1,5 years ago we did not know that we can
move back after sailing in the Atlantic. Everybody who has visited us in the pilot house before can guess how happy we are now.

 

Takaisin luotsitupaan

 

Koivunlehdet kellertävät ja mereltä tuulee kylmästi. Maalinkäryn hälvettyä voimme sulkea luotsituvan ikkunat ja laittaa tulen vanhaan Porin Mattiin. Lattialla on marokkolaiselta berberikauppiaalta ostettu matto, kolme patjaa ja lampaantalja. Uunista leijailee suklaakakun tuttu tuoksu.

 

Veljentyttö on kylässä. Hän auttaa kantamaan pussukoita ja nyssyköitä veneestä ja autolta luotsitupaan. Mäyrä pumppaa ilmaa vanhan kottikärryn renkaaseen. Kallioilla kulkee iloinen muuttojoukko.

 

Ostin tänään Kemiöstä uuden muumimukin. Siinä on aiheena muutto. Kuva näyttää meiltä, vikkeliä askeleita syksyisessä metsässä. Kohta saan mukillisen teetä suklaakakun kanssa.

 

Olemme onnekkaita kun saimme sittenkin muuttaa takaisin Luotsitupaan. Se menetyksen tunnelma, jonka koimme kantaessamme tavaroitamme pois puolitoista vuotta sitten on nyt muuttunut iloksi, tavarat kevyemmiksi.

 

Pidämme niin paljon näistä kallioista. Nautimme talosta, josta näkee etelään, itään ja pohjoiseen.  Länsipuolella on metsä, sitten meri ja kaukana Atlantti. Tämä on paikka, jonne Atlantilta kaipasimme. Mäyrä lämmittää saunan. Löylyt sanovat: ”Tervetuloa kotiin!”

 

Pive 4.10.2013

 

 

Kilpapurjehdus

 

Lokakuussa pääsin ensimmäistä kertaa mukaan purjehduskilpailuihin. Mäyrä jää kotiin. ”Olen purjehtinut tarpeeksi tänä vuonna”.

 

Matkapurjehdus ja purjehduskilpailut ovat saman harrastuksen kaksi eri päätä. Tässä kilpailussa suurin osa veneen omistajista harrastaa perheveneilyä saaristossa kesälomalla. Kilpailuihin osallistutaan useimmiten miesporukalla, mutta vene on sama. Kisassa keskitytään täysillä ja puhutaan vierasta kieltä.

 

Pääsin mukaan osaavaan porukkaan. Napakettu on veneen keulagastina ja minä sain olla mastomiehen paikalla. Veneen perässä on kapteeni ja virittäjä, joiden yhteistyötä on hieno seurata. Barduunoita on säätämässä kapteenin vaimo. Kryssissä istumme vierekkäin laidalla. Meille molemmille naisille tämä on ensimmäinen kerta kisassa.

 

Nainen ei tuo veneessä huonoa onnea kilpailussakaan. Yksi vene pääsi ohittamaan ovelasti sivutuuliosuudella, vaikka virittäjän ehdotuksen mukaan se yritettiinkin kiilata ”yläbanaanilla”. Kokonaiskilpailun voitto tuli kuitenkin meille.

 

Minun tehtäväni mastolla oli nostaa ja laskea purjeet. Spinnukäännöksessä autoin napakettua kiinnittämään puomin nopeasti. Kevyellä kelillä hommat olivat helppoja. Minun antini veneelle olikin lähinnä psykologinen. Purjehdusta harrastetaan lähtöjen välissä laiturilla ja baarissa. Silloin miehillä oli vetää hihasta uusi valtti ”Meidän veneeseen onkin tulossa vahvistus suoraan Atlantilta, oikea valtameripurjehtija”

 

Oikeasti olen erikoistunut hitaaseen purjehdukseen. Andromedalla purjeita pienennettiin herkästi. Tavoitteena oli mahdollisimman mukava ja turvallinen matkanteko. Satamaan saapuminen ei ole tunnin tai päivän päälle. Silti minulla oli hallussa seurueen vauhtiennätys, 18,4 solmua. Silloin Andromedaa ei pidätellyt mikään, Atlantin pitkillä aalloilla.

 

Pive 15.10.2013

 

M

 

 

We sailed through an autumnal archipelago. Last sailing this year.
Strong winds, green sea, a hint of bright orange in the grey landscape.
We sailed to Parainen where Andromeda will be lifted on land for the winter.

 

Viimeinen purjehdus

 

Saaristoon on tullut syksy. Koivujen kirkkaan keltaisen voi aavistaa maiseman harmaudessa. Tuulee kovaa lounaasta. Lähdemme vuoden viimeiselle purjehdukselle.

 

Norstön yläpuolelta,  Helsingholmenin kainalosta Pensarin ja Kuggön väliin. Meri on vihreä. Sateen tullessa maisema pehmenee, saarten välissä aallot katoavat. Purjehdimme Andromedan Paraisille odottamaan nostoa. 

 

Tahdomme veneen ylös ennen kuin meri jäätyy ja ennen kuin tiet ovat liukkaita. Paraisilta Andromeda kuljetetaan trailerilla tietä pitkin mäyrän telakalle talviunille. Kohta on marraskuu ja sitten syksystä ei enää tiedä; se voi muuttua talveksi minä hetkenä tahansa.

 

Laiturissa riisuimme Andromedan purjeet ja ison kasan köysiä. Ateljeessa levitin purjeet  kuivumaan ja pesin köydet pesuhuoneessa. Kaikki olivat yllättävän ehjiä. Hellästi laskostin äidin kanssa genuan. Suuri purje on ollut uskollinen moottorimme.

 

Pive 24.10.2013

 

Autumn storms run over Högsåra. I am thinking all the winds and waves we met with Andromeda.

 

Myrskyistä

 

Tuuli paukuttaa antenneja luotsituvan katolla, puuskat pörisyttävät ikkunapapereita. Tämän vuoden toinen syysmyrsky kulkee saariston yli. Minusta on mukavaa, että tuulen äänet kuuluvat luotsitupaan, pidän siitä että säätilan voi aistia myös sisällä.

 

Ennen matkalle lähtöä tulin levottomaksi tuulen kolistellessa Luotsikalliolla. Kuinka muka voisin nukkua veneessä tällaisella kelillä. Saisinko vuoden aikana ikinä nukkua rauhassa?

 

Levolliset yöt löytyivät kyllä, aallonmurtajien sisältä, hyvistä satamista. Pahin myrsky sattui helmikuun lopussa. Olimme San Sebastian de Gomeran satamassa. Tuuli lännestä, joten itäpuolella sijaitseva satama oli suojassa. Silti tuuli tyhjensi kaupungin kadut jo illalla, oksat ja palmunkappaleet lensivät toreilla. Koko yön tuuli kallisti veneitä laiturissa, vaikka aallot eivät satama-altaaseen päässeetkään. Pari vuotta aiemmin Gomerallakin aallonmurtaja oli hajonnut, mutta nyt se kesti.

 

Sinä yönä kukaan ei olisi halunnut olla merellä. Me yritimme aina suunnitella matkoja niin, etteivät tuulet olisi liian kovia. Silti keli aina välillä yllätti. Oli se epämiellyttävä yö menomatkalla Biskajalla. Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissakin saimme hetkittäin sellaista tuulta että hirvitti.

 

Kovaan myrskyyn emme joutuneet koskaan. Myrskytuulen raja on 21m/s. Lähimpänä myrskyä olimme Atlantilla, silloin kun olimme matkalla Azoreilta Irlantiin, mutta myrskyn reunaa kiertäessämme päädyimme Espanjaan. Tuuli oli noin 20m/s ja suurimmat aallot kymmenmetriset. Yksittäiset puuskat ylittivät myrskyrajan. Purjeen revettyä laitoimme ajoankkurin ja jäimme odottamaan tuulen laantumista.

 

Jos purje ei olisi revennyt ja olisimme jatkaneet myötätuuleen, olisimme aamulla saattaneet nähdä s/y Serenan. Se on suomalainen purjevene, joka hylättiin silloin, kun me odottelimme tuulen rauhoittumista ajoankkurissa. Serenalla oli huono tuuri. Aalto oli osunut veneeseen pahasti ja rikkonut paikkoja. Poistoputket olivat menneet tukkeen ja veneeseen päässyt vesi rikkoi sähkölaitteita. Miehistö evakuoitiin helikopterilla ennen yötä. Nyt Serena on surkea näky. Se ajelehtii mastot katkenneena aavelaivana Atlantin yli.

 

Emme tienneet toisten hätää ollessamme merellä. Kuulimme tapahtumista vasta maissa. Myöhemmin merkitsin kartalle Serenan onnettomuuspaikan koordinaatit, eikä rasti osunut kauas omasta reitistämme. Monet kerrat ajattelin pelkoa ja kauhua, niitä tunteita, joita meri voi herättää. Olimme niin lähellä.

 

Täällä saaristossa aallot pysyvät matalina. Jungfrusundin yli juoksee tuulenpuuskat ja toisella puolella salmea meri on vaahtopäiden raidoittama. Silti voin tätä saariston suojaisaa mertakin katsellessa kuvitella, miten aallot yhtäkkiä kasvavat, nopeasti, ja meri muuttuu hurjaksi.

 

Andromeda on ylhäällä, suojassa katon alla. Niin minäkin.

 

Pive 5.11.2013

 

November

 

Marraskuu

 

Mitä sitten kun rusketus on kadonnut ja auringosta saatu d-vitamiinivarasto ehtynyt? Vene on nostettu ylös ja purjehdusseikkailu muuttunut menneisyydeksi.

 

Jäljelle jää marraskuun kostea hämärä.

 

Me palelemme helposti, käperrymme lukulampun alle, syömme liikaa suklaata ja odottelemme, että tyhjyydentunne nukahtaa.

 

Rohkean seikkailijan vaatteet on riisuttu, pesty ja pakattu pahvilaatikkoon.

 

Toisaalla Sabir on juuri lähdössä Atlantin yli kohti Barbadosta. Purjevene Manta tekee matkaa Madeiralla, s/y Helene Lissabonissa ja Nepomuk Lanzarotella. Jossain Atlantin aalloilla keikkuu Cap´n Bob rautaisessa Roamerissaan.

 

Kotiinpalaajan haaste on ensimmäinen marraskuu. Ilman seikkailijan sotisopaa pitää kohdata pimeän vuodenajan hyökkäys.

 

Pive 15.11.2013

 

 

 

I am working for an exhibition which will take place next February in Turku.
I might show all the paintings I have made during one year at sea. Water colour documentation.

 

Vesivärimeri

 

Isäni lempitaiteilijat olivat Renoir ja Aivazovsky. Renoir tosin oli suosikki siksi että meillä oli Renoir niminen sonni. Pietarin eremitaasissa kävimme katsomassa Renoirin maalauksia, mutta Aivazovskyn meret olivat kovempi juttu. Niissä oli draamaa, samassa kuvassa kauneus ja kauhu.

 

Minulla on siltä Pietarin reissulta ateljeen nurkassa rullalla kaksimetrinen pohjustettu pellavakangas. Siihen piti tulla suuri merimaalaukseni. Se on odottanut vuosikausia, että näkisin tarpeeksi suuren meren.

 

Nyt olen nähnyt suuren meren ja tuhannet aallot, mutta suuren kankaan sijasta maalaan ne pienille papereille. Kymmenille pienille papereille. Meren maalaaminen on romanttinen klisee, mutta teen sen silti uudestaan ja uudestaan. Se on niin yksinkertaista, väri kohtaa toisen värin tai vain katoaa sumuun, veteen. Andromedan kannella maalatessani kastoin paperin suolaveteen. Vesiväri merimatkalla.

 

Ensi helmikuussa tulee Turun Ullakkogalleriaan Andromeda Atlantic Art -näyttely. Levitin kaikki matkan aikana tekemäni akvarellit ateljeen lattialle. Niitä on toistasataa. Aikomuksenani oli valita niistä osa, joiden pohjalta työstän uusia teoksia näyttelyyn. Sitten kokonaisuus alkoikin kiinnostaa kaikkine sivupolkuineen. Entä jos laittaisinkin esille kaikki matka-akvarellit. Se olisi matkan vesiväridokumentti.

 

Pive 22.11.2011

 

 

Kirjallisuuden Atlantica-palkinto

 

Huomenna jaetaan kirjallisuuden Finlandia-palkinto. Ehdokkaaksi on valittu kuusi tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa. Minä en ole lukenut niistä yhtäkään.

 

Luin purjehduksellamme 56 kirjaa. Niistä kolmekymmentä oli mukana lähtiessä. Kymmenen sain tuliaisina Suomesta matkan aikana ja kaksi ostin. Loput löytyivät satamakonttoreiden, itsepalvelupesuloiden ja kahviloiden vaihtohyllyistä. Kymmenen kirjaa seilasi matkassa lukemattomina.

 

Olen nyt valinnut Andromedan Atlantica-palkinto ehdokkaat. Mukana karsinnassa olivat kaikki matkan aikana lukemani kirjat, Andromeda leimalla luetuksi leimatut. Niistä suomalaisia oli seitsemäntoista. Ruotsiksi luin kahdeksan kirjaa ja englanniksi yhtä monta.

 

Jos mukana olisi runosarja, sen voittaisi norjalainen Fartein Horgar Skipsbiblioteket runokokoelmallaan. Sen lisäksi että Skipsbiblioteket oli matkan ainoa runokirja, se on myös ainoa kirja, jonka olen ikinä lukenut norjaksi. Andromeda mainitaan sivulla 48.

 

Tieto-Atlantican voitto tulee Suomeen, sen saa Auli Irjala tuoreella kirjallaan Matkapurjehtijan opas. Jos tämä kirja olisi ilmestynyt ennen matkaamme, se olisi luettu tuhanteen kertaan hiirenkorville. Andromeda mainitaan sivuilla 55 ja 171.

 

Kuusi Atlantica-palkinto ehdokasta ovat:

 

David ja Dan Hays: Isä, minä ja meri

Kap Hornin kiertäjien seikkailukertomus, jonka huumoripätkät saattoi lainata suoraan Andromedan tarpeisiin.

Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset

Rakastuin kirjaan ensimmäisestä lauseesta. Etsin kartalta Finøn saarta. Tajusin taas tulleeni huijatuksi ja sitten kaikki olikin aivan absurdia.

John Irwing: Ystäväni Owen Meany

Älyttömän hyvä stoori. Edes minä en uskonut sen olevan totta.

Tristan Jones: Otrolig seglats

Uskomaton purjehdusseikkailu, josta uskoin joka sanan.

Björn Larsson: Lång John Silver

Ruotsalainen kirjailija, jonka teoksia lukevat kaikenmaalaiset matkapurjehtijat. Merirosvosanastoni laajeni ja opin lukemaan kirouksia ruotsiksi.

Annie Proulx:Laivauutisia

Villi, rujo, hurja ja hauska. New Foundlandin rannikon kohmeisia tarinoita.

 

Annan Atlantica-palkinnon Tristan Jonesille, joka vedätti minua kuusi nolla. The Incredible journey oli uskomaton tarina, jota lukiessa en hetkeäkään epäillyt seikkailun todenperäisyyttä. Silmät pyöreinä kerroin joka satamassa muille purjehtijoille Tristan Jonesin vaarallisista seikkailuista Punaisella merellä, Amazonilla ja Titicaca järvellä.

Oikeasti suurin osa tarinoista oli keksittyjä, kukaan ei tiedä kuinka paljon Jones menneisyyttään muutteli.

 

2.12.2013

 

 

We don´t have white Christmas this year in Högsåra. Only swans are white in blue and gray landscape.
It is time to say thank you to all the readers of this blog.
It has been a pleasure to share the experiences of the journey with you. Merry Christmas!

 

Sininen joulu

 

Joulu Högsårassa on tänä vuonna siniharmaa. Vain joutsenet loistavat maisemassa valkoisina. Vietämme joulua Luotsituvassa kolmistaan - Kettu, Mäyrä ja koira Kustaa. Yksinäiseltä täällä ei tunnu, sillä koko saari viettää joulua ympärillämme. Lauantaina oli kylän yhteinen puurojuhla. Jouluaattona kokoonnumme hautausmaalle laulamaan Härlig är jorden ja toivottamaan toisillemme hyvää joulua.

 

Tämä saattaa olla Andromedan piirretyn päiväkirjan viimeinen kirjoitus. Kiitän kaikkia lukijoita seurasta suolaisella matkallamme. Purjehdus Atlantille oli meille suuri seikkailu. On ollut hienoa jakaa kokemus monen ihmisen kanssa. Ensi vuonna on tulossa lisää merellisiä kuvia, näyttelyitä ja toivottavasti myös tämä tarina kuvineen kirjaksi painettuna. Jos se onnistuu, niin sitten pidetään taas juhlat.

 

Toivon kaikille oikein hyvää ja kaunista joulua. Valkoisten joutsenten laulu kaikuu vetten yli.

 

Pive 23.12.2013

 

 

Kuvataiteilija Pive Toivonen purjehtii s/y Andromedalla Suomesta Atlantin saarille ja takaisin 2012-2013

Visual Artist Pive Toivonen is sailing s/y Andromeda in Atlantic Ocean 2012 -2013

Andromedan sijainti / Current location

Mäyrän telakka, Sauvo, Finland